Tiukkojen tilanteiden toppari

Pelipaitani selkämyksessä lukee “asiakkuus- ja henkilöstöpäällikkö”. Siinä piilee vissi totuudensiemen: pelikentällä häärään nimittäin juuri asiakkaiden ja meidän oman joukkueemme kanssa. Samalla pidän yhteyttä yrityskumppaneihimme. Ylipäätään huolehdin siitä, että pelikuvioista, sopimuksista ja aikatauluista pidetään kiinni – puolin ja toisin. Jos tiukkoja tilanteita ilmenee, yritän ratkoa niitä tehokkailla avauksilla, jotta muut saavat keskittyä omien vahvuuksiensa hyödyntämiseen kentällä.

Tiukkojen tilanteiden toppari

Pelipäivät kuluvat usein lennokkaasti, kun yritän pitää kaikki olennaiset narut käsissäni puolustuspäädyssä. Haluan, että peli kulkee suunnitelmien mukaan. Vartioin omaa tonttiani ja seuraan muuttuvia tilanteita mahdollisten läpiajojen varalta. Uskon siihen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, mutta minun pelipaikkani suhteen se ei toimi ikinä. Hyvä pelisuunnitelma horjuu viimeistään puoliaikaan mennessä, kun jokin yllättävä kulmapotku tai paitsiotilanne kaipaakin pikaista selvittelyä.

Olen pelissä ja vapaalla varsinainen Juventuksen Justiina: en pelkää käyttää koviakaan keinoja, jos vastustaja rikkoo sääntöjä.

Uskallan tarttua toimeen, myös niihin hankaliin tapauksiin. Joskus on myös vedettävä ässä hihasta ja ajettava vastustaja paitsioansaan. Olen napakka, periksiantamaton ja perinpohjainen. Maalipaikkoja en vastustajalle suo, vaikka vedonlyönnissä maksettaisiin. Topakkana naisihmisenä suitsin myös oman joukkueemme pelaajia hoitamaan yhteisiä hommia pukukopissa. Huolehdin tarvittaessa jopa tiimimme nesteytyksestä ja tankkauksesta.

Innostun siitä, että saan vastata joukkueemme hyvinvoinnista ja pääsen tekemään töitä näin mainiossa tiimissä.

On mahtavaa nähdä, miten taitava ja osaava joukkue olemme. Into tarttuu ja sitä huomaa venyvänsä moneen sellaiseenkin palloralliin, mihin ei itse osannut kuvitellakaan kykenevänsä. Meillä on kerrassaan huippujoukkue ja kiva kotikenttä, joten treeneihin on aina tosi kivaa tulla. Mahtavaa on myös se, että puolustajan harteilla on vastuuta ja vapautta. Se antaa potkua kiivaan pelin tuoksinassa.

Kun heitän nappulakengät narikkaan pelipäivän päätteeksi, tykkään viilettää tanssikoroissa parketin halki. Käymme myös säännöllisesti perheemme kanssa hakemassa virtaa korkean paikan leiriltä Ylläkseltä, ja siellä tuntureiden keskellä tuntuu usein siltä, että pää tuulettuu kaikesta pelihurmoksesta. Loputtomalta tuntuvaan tunturimaisemaan mahtuu isojakin ajatuksia.

– Hanna –

p.s. Minä en juo kahvia. Enkä teetä. En ole juonut kupillistakaan kumpaakaan. Tämä on ongelma etenkin silloin, kun sponsoreiden luona tai lehdistötilaisuuksissa on tarjolla kahvia. Ja kun siitä kieltäytyy, niin oletus on aina, että kyllähän tee sitten maistuu. Ja kun ei maistu. Ei sitten millään. Siksi otan mukaan omat urheilujuomat.