Kapteenin johdolla kohti mestaruutta

Mokke, molari, veskari – joukkueen maalia vartioivalla toimitusjohtajalla ja tarinantarkastajalla on monta lempinimeä. Sanovat, että maalivahtina minussa on myös valmentajan vikaa. Tärkein tehtäväni onkin pitää huolta siitä, että meillä on paras mahdollinen joukkue, joka pääsee loistamaan jokaisessa ottelussa. Oman tontin vartioimisen lisäksi varmistan, että omistajat ovat iloisia Kirjakaaren menestyksestä. C-kirjain pelipaidassa viittaa avoimeen ja voimakastahtoiseen kapteeniin, joka on vastuussa koko tiimin onnistumisesta.

 

Aloitin Kirjakaaren joukkueen maalivahtina kesäkuun alussa 2017. Liikkeessä olevan liigajoukkueen matkaan oli mielenkiintoista hypätä. Olin kuitenkin ollut jo aiemmin Kirjakaaren hallituksen advisoryna, ja luomamme strategia kiehtoi: suuri muutos, kovat kasvutavoitteet ja huippuunsa hiottu porukka. Heti syksyllä 2017 lanseerasimme myös Viestintätoimisto Brandian, ja muutoksen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia käsittelemme pukukopissa lähes päivittäin. On kiehtovaa olla mukana rakentamassa uusia pelikuvioita hyvän kivijalan varaan.

Yrittänyttä ei laiteta, ja juuri yrittäjämäinen taktiikka motivoi koko joukkuettamme.

Toistaiseksi vielä pienen, mutta sitäkin iskukykyisemmän, yrityksen kapteenin toimenkuvaan kuuluu käytännössä kaikki. Työpäiväni täyttyvät vilkkaasta myyntityöstä sekä keskusteluista asiakkaiden ja oman tiimin kanssa – ja kaikesta muusta mahdollisesta näiden väliltä. Työni on jatkuvaa kehittämistä, laadunvarmistusta, prosessien luontia ja seurantaa. Toisinaan se on lumitöitä, pyykinpesua tai ruuanlaittoa koko joukkueelle. Koska näen, mitä kentällä tapahtuu, pyrin ohjaamaan pelaajia parhaani mukaan. Murskavoiton varmistamiseksi vastaan erityisesti myyntiä tekevän kärjen tehoista, ja tiukan paikan tullen nousen itse erikoistilanteissa vastustajan verkolle viimeistelemään maalipaikan.

Mokkena jokaiseen iskuun on oltava valmis, sillä laukauksia voi sadella joskus yllättävistäkin tilanteista. Tämän vuoksi sanonta ”vain muutos on pysyvää” kuvastaa työpäiviäni parhaiten. Tottakai maalivahdillakin on olemassa rutiineja, mutta vastaan tulee paljon myös sellaisia ennalta arvaamattomia rankkareita, jotka täytyy priorisoida muun tehtävälistan ohi. Vaikka jatkuva valmiustilassa oleminen voi kuulostaa stressaavalta ja rikkonaiselta, minulle se sopii kuin jalkapallo vastustajan maaliverkon perukoille.

Tykkään nimenomaan siitä, että saan olla kärppänä monta rautaa tulessa. Silloin ei pääse liiaksi rutinoitumaan.

Kun joukkueemme on kentällä, maalitolppien välistä löytyy kruunupäinen maastopukuun pukeutunut soturi, joka ratsastaa keppihevosella voitosta voittoon. Tämä kertoo hyvin elämänasenteestani: en ota itseäni turhan vakavasti, ja huumori pelastaa monessa tilanteessa. Toisaalta juuri sotilaallinen, kurinalainen toiminta on yksi vapaan ja vastuullisen joukkueenjohtajan tärkeimmistä ominaisuuksista. Samanaikaisesti sotilaallinen hahmo kuvastaa tasa-arvoa, joka on minulle tärkeä asia ottelussa kuin ottelussa. Maastopukuun taas kiteytyy rakkaus luontoon ja keppihevoseen rakkaus eläimiin. Koska asun Tikkakoskella, kuulen harva se kerta saman vitsin: ”sinäkös se oletkin se Tikkakosken mannekiini?” Tarkkana maalivahtina en päästä vastustajaa iholle, joten joku perä sanonnassa varmaan onkin.

Kun pelipäivä on pulkassa, tykkään liikkua monin eri tavoin. Luontoretket ovat tärkeä osa vapaa-aikaani, ja vähintään kerran viikossa pyrin käymään ratsastamassa. Kaikista tärkein on kuitenkin kotijoukkueeni, ja siksi kaiken liikenevän ajan haluan pyhittää perheelleni. Mitä jalat maassa seisovasta maalivahdista ei välttämättä ensinäkemältä uskoisi, on se, että olen suorittanut rallitutkinnon nuorena.

– Johanna –