Salapoliisityötä aineistojen ja arkistojen kätköissä

Sitä kuulee sanottavan, että todellisuus on tarua ihmeellisempää. Ja näinhän se on, jos mietitään vaikkapa ensimmäistä avaruuslentoa tai Matti Nykäsen mäkihyppymenestystä. Tämän vuoksi me Kirjakaarella ja Brandiassa vannomme todellisuuden nimeen, sillä kaikki rakentamamme tarinat, ne ihmeellisimmätkin, perustuvat oikeisiin menneisyyden tapahtumiin. Kirjoitustyön kannalta tämä merkitsee sitä, että emme taio juttuja hatusta, vaan tarinat syntyvät haastattelujen ja muun autenttisen lähdemateriaalin avulla.

Edellisessä postauksessa turisimme haastatteluista ja niiden järjestämisestä. Nyt on syytä kääntää katseet muuhun lähdemateriaaliin. Ensimmäiseksi on syytä määritellä, mitä lähdemateriaalilla tarkoitamme.

Pähkinänkuoreen tiivistäen lähdemateriaali koostuu kaikesta siitä aineistosta, mitä yrityksen tai organisaation toiminnasta on syntynyt ja syntyy koko ajan lisää.

Organisaation toiminnan luonteesta riippuen lähdemateriaalina voi olla vuosikertomuksia, lehtileikkeitä, vanhoja mainoksia, katsauksia, raportteja tai miksei myös niitä mainioita kuvia pikkujouluista. Käytännössä relevanttia aineistoa on kaikki se, mikä kertoo organisaation toiminnasta menneisyydessä.

 

Lisäksi lähdemateriaaliin voidaan laskea organisaatiosta aiemmin tehdyt kirjat ja tutkimukset. Ne tarjoavat yhden tulkinnan toimijan menneisyydestä, ja siksi niitä voi käyttää tiettyyn pisteeseen saakka myös uuden rakentamisessa. Emme kuitenkaan suosittele kirjoittamaan päivitystä tai jatko-osaa esimerkiksi jo olemassa olevaan historiateokseen. Näin siksi, että näkökulma kannattaa valita aina tapauskohtaisesti: tarpeen ja yleisön mukaan.

Esimerkiksi 20 vuotta aiemmin kirjoitetun pölyisen historiateoksen näkökulma palvelee enää harvoin nykypäivän tarpeita ja toiveita.

Intuitiivisesti on helppo ajatella, että haastatteluilla saa haalittua kaiken sen kiinnostavan tiedon, jonka avulla voi rakentaa teoksen kuin teoksen. Miksi siis kahlata läpi (tuulen ja tuiskun) muuta lähdemateriaalia? Mitä uutta se tarjoaa teoksiin? Kysymyksiin voi vastata esimerkiksi vetoamalla ihmisen muistiin: kukaan tuskin muistaa enää kaikista terävimmin asioita ja tapahtumia 20 vuoden takaa. Tällöin voi olla hieman vaarallista luottaa pelkkään muistiin vaikkapa tarkoissa vuosiluvuissa. Ja jopa yli 50 vuotta vanhempien yritysten kohdalla ei välttämättä edes ole enää elossa sellaisia ihmisiä, jotka voisivat kertoa yrityksen alkuvaiheista. Toisaalta ihmisen muisti on myös aina subjektiivinen.

Eli kärjistetysti sanoen: ihminen kokee asiat oman napansa kautta, mikä väistämättä vaikuttaa muistiin ja muistamiseen.

Kun yhdelle tapahtumat ovat menneet suoraan ihon alle, toiselle ne ovat humisseet ohi korvien. Onko tapahtuma sitten lopulta ollut merkityksellinen vai merkityksetön? Ja kuka sen pystyy objektiivisesti määrittelemään (vai pystyykö kukaan)? Tällöin voidaan palata vaikkapa valokuvista tarkastamaan, oliko Penalla tosiaan silloin vuoden -78 pikkujouluissa päällään se Hawaiji-paita ja upeat pullonpohjalasit.

Tällaisessa tilanteessa tapahtuman aikaan syntynyt autenttinen lähdemateriaali antaa puolueettomamman näkökulman tapahtumaan kuin yksilölliset haastattelut. Esimerkiksi vuosikertomuksessa saattaa olla tapahtuma-aikana kirjoitettu seikkaperäinen selvitys asiasta, ja seuraavien vuosien vuosikertomuksista on mahdollista löytää johtolankoja siihen, miten tapahtuma on vaikuttanut yrityksen toimintaan. Niiden avulla voidaan Hercule Poirotin tarkkuudella löytää selitys ihmisten muistoille ja muistojen erilaisuudelle – toisin sanoen sille, miksi asiat on koettu eri tavoin.

 

Kertaus on opintojen äiti. Haastattelut ja lähdemateriaali tarjoavat siis erilaista tietoa menneisyydestä: kun haastatteluilla saadaan talteen tarinoita, muistoja ja tunnelmia siitä, miten asiat on koettu menneisyydessä, muu lähdemateriaali tarjoaa yleensä tätä ajallisesti ja sisällöllisesti tarkempaa tietoa yrityksen ja organisaation menneisyydestä ja tapahtumista. Ja näin molemmat täydentävät kauniisti toisiaan.

Lopputuloksena on merkityksellinen tarina, jonka avulla yrityksen tai organisaation on mahdollista paitsi kertoa menneisyydestään kiinnostavasti, myös oppia siitä itse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *